Ohjelmistopalvelualan yritykset ovat saaneet nauttia pitkästä kasvusta. Kannattavan kasvun hedelmistä ovat päässeet nauttimaan pääsääntöisesti niin työntekijät kuin omistajatkin. Kehityksen tuloksena on ollut yritysten ja yhteiskunnan digitalisoituminen ja monen asian hoituminen helpommin esimerkiksi verottajasta lähtien.
Työntekijöistä on ollut pulaa ja tämä on ajanut yrityksiä kehittämään yrityskulttuuriaan houkuttelemaan ja pitämään hyvistä työntekijöistä kiinni. Hyvää on jaettu eduilla ja tapahtumilla, osallistamalla ja kuuntelemalla sekä joskus suoraan kasvaneella palkitsemisella. Tämä on näkynyt pikkuhiljaa ylöspäin hiipineinä asiakashintoina, joita nollakorkoaikana oli silti varaa maksaa.
Venäjän hyökkäyssodan liikkeelle sysäämä energiakriisi, toimitusketjujen katkeaminen ja radikaalisti kohonnut korkotaso ovat vaikeuttaneet toimialamme asiakkaiden menestymistä merkittävästi. Kokonaisuudessa kehitystyön kysyntä on romahtanut ja olemme pitkästä aikaa tilanteessa, jossa työvoimasta onkin yhtäkkiä ylitarjontaa. Osa yrityksistä menestyy pitkien asiakassuhteiden avulla, ja jotkut pärjäävät toistaiseksi hintoja tiputtamalla.
Heikentynyt kysyntä on johtanut laskutuksen supistumiseen ja uusmyynnin pysähtymiseen. Samalla on voitu havaita hallintohenkilöstön ja myyntihenkilöstön liian suuri koko myyntiin nähden, ennakkopainotteisen rekrytoinnin tuoma lisälasti ja hupenevat kassavarat. Näistä syistä erittäin monet yritykset Suomessa ovat joutuneet tekemään radikaaleja toimenpiteitä varmistaakseen selviytymisensä. Inhimillistä tragediaa on jo nähty paljon lomautusten ja irtisanomisten muodossa. Valitettavasti useiden eri toimialojen ja päättäjätasojen kanssa käydyt keskustelut ennakoivat vielä huonompia aikoja.
(Kävin hyvän keskustelun tuttuni kanssa, jossa pohdimme itsetoteuttaako puhe synkistä ajoista niitä suoraan. Joka tapauksessa päätimme keskittyä puheessa omilta osilta levittämään luottamusta ja uskoa tulevaan, toki realismi ja faktat huomioiden.)
Mitä jos omalle kohdalle on sattunut lomautus tai irtisanominen? Entä jos yritystä kolkuttelee kassakriisi ja seuraavana jonossa on konkurssi? Mitä minä olisi voinut tehdä toisin, että asiat olisivat nyt paremmin? Nämä ajatukset kolkuttelevat paatuneimpienkin tekijöiden sisimmässä näinä aikoina riippumatta omasta tai yrityksen kohtalosta. Yksilötasolla lomautus tai irtisanomiset ovat rankka paikka elämässä, ja kuuleman mukaan konkurssi on vielä pahempi vastoinkäyminen.
Ei oltu yksisarvisia. Eikä sateentekijöitä. Ei olleet muutkaan kaikkien ottaessa osumaa enemmän tai vähemmän julkisesti.
Vahvimmat ja parhaimman näköisetkin voivat sortua ja kaatua. Pitkäjänteisesti kehitetyt yritykset sekä osaavimmat ja kokeneimmat yksilöt omaavat parhaimmat mahdollisuudet pärjätä tässäkin markkinassa. Joskus kuitenkin on tunnustettava tosiasiat esimerkiksi tilanteessa, jolloin asiakkaan kassavirta supistuu ja digihankkeen kehitys pistetään jäihin kannattavuuden ylläpitämiseksi. Tällöin tuulettimeen osuu tavaraa ja tilannetta on usein mahdotonta kääntää tai pelastaa mitenkään. Tapahtuneesta toki pitää oppia tulevaisuutta varten, mutta ainoa tie on eteenpäin.
Kuinka mennään eteenpäin ja mihin suuntaan? Valitettavasti vähennykset näkyvät ja tuntuvat kaikille ja välillä tuntuu, että kaikki on pimeässä hapuilua ja pään seinään lyömistä. Toisaalta useita vastaavia syklejä nähneet osaavat suunnata toiminnan sopivasti uudelleen ja keskittyä tulevaisuuteen positiivisesti. Laajalla yhteistyöllä ja yhteen hiileen puhaltaen tilanne saadaan kuitenkin käännettyä paremmaksi. Nyt tehdään työtä, joka kantaa hedelmää viimeistään tulevaisuudessa yleisen taloudellisen ilmapiirin lähtiessä nousuun. Näinä aikoina rakennetaan kestävät ja yhdessä toimivimmat tiimit, jotka ovat seuraavan vaiheen kovimpia kasvajia.
